Perjantai-illan ruuhkaa Rama IV:llä

29.-31.5.2009

Bangkokiin palaamme vielä muutaman viikon kuluttua, nyt se oli vain parin päivän välietappi matkalla Laosiin. Pysähdys hiukan modernimmassa kaupungissa tuntui tähän väliin luksukselta, emmekä yrittäneetkään mahduttaa mukaan minkäänlaista kulttuuria tai nähtävyyksien katseluita, varsinkin kun täällä on aikaisemminkin jo oltu, vaan pääpaino oli syömisellä ja shoppailulla - täällä kun on myös vielä halvempaa kuin naapurimaissa.

Bussi toi meidät itäiselle bussiasemalle, josta olisi ollut kätevä Skytrain-yhteys lähelle hotelliamme Silom Roadilla. Päätimme kuitenkin kerrankin säästää pakaasien raahauksen vaivan ja ottaa taksin, se kun ei täällä kovin kallistakaan ole. Huono valinta. Seitsemän aikaan perjantai-iltana Rama IV -katu oli aivan tukossa, puolentoista tunnin matkan, tai lähinnä liikennevaloissa odottelun, jälkeen olimme edenneet ruhtinaalliset neljä kilometriä. Lopetimmekin taksimatkan siihen ja talsimme lähimmälle metroasemalle, josta pääsimme metrolla täpötäydelle Skytrain-asemalle, josta sitten Silom Roadille ja sieltä kävellen hotelliimme, Silom Avenue Inniin (ihan ok Cumulus-tasoa,19e ). Liikennelaitos siis tutuksi heti kättelyssä.

Seuraavana aamuna kävimme ostamassa junaliput Laosin rajalle rautatieasemalta. Taksi vei tietysti viereiseen (serkun tai kummin kaiman omistamaan) matkatoimistoon, josta tultiin kadulle asti innokkaana kauppaamaan lippuja. Emme ostaneet, vaan marssimme aseman lipputoimistoon, josta saman lipun sai helposti ja halvemmalla ilman palvelumaksuja. Sitten Skytrainilla Suomen lähetystöön äänestämään eurovaaleissa, edellisen kerranhan kansalaisvelvollisuutemme täytimme Santiagossa. Lähetystön henkilökunnan kanssa oli jälleen hauska jutella suomeksi ja vaihtaa kuulumisia.

Seuraavaksi lähdimme Chatuchakin viikonloppumarkkinoille. Tarjolla on käsittämättömän paljon tavaraa, vaikea kuvitella mitä täällä ei olisi tarjolla. Varsinkin valtava lemmikkieläinosasto oli hämmentävä: toinen toistaan suloisempia koiranpentuja, oravia ym. pikkunisäkkäitä, papukaijoja, kilpikonnia, käärmeitä, matelijoita, hämähäkkejä sekä järjettömän paljon akvaariokaloja ja -tarvikkeita. Elukoiden paljous alkoi jo ahdistaa, joten pakenimme läheiseen tavarataloon. Siellä akvaarioteema tosin jatkui: menin jalkojen kalahierontaan. Jalat laitettiin altaaseen, jossa kymmenet pikkukalat, varmaan niitä samoja, jotka luonnossa puhdistavat isompien kalojen ihoa loisista, parveilivat niiden kimpussa näykkien iholta kuollutta solukkoa ym. Vähän hävetti, kun kaikki kalat ryntäsivät ahnaasti minun jalkojeni kimppuun, ilmeisesti ne olivat niin paljon likaisemmat ja huonommassa kunnossa kuin siistien thai-ihmisten. Hauskalta ja rentouttavalta se kuitenkin tuntui, vähän kuin pieniä sähköiskuja olisi jaloissa kihissyt, ja jälkeenpäin iho oli pehmeä, känsänkarheudet tiessään.

Illalla menimme illalliselle ja hiukan baareilemaan Pekan Suomessa tapaaman paikallisen ystävän, Sanin, kanssa. Herkullisesti täällä edullisissakin paikoissa syötiin, vaikea kuvitellakaan, että jossain saisi huonoa ruokaa. Toisaalta thaikeittiö alkaa suomalaiselle olla jo melkein arkiruokaa, sen verran hyvää thaimättöä ainakin Helsingissäkin saa, täällä ehkä tulisempana tosin.

Juna Nong Khaihin Laosin rajalle lähti vasta illalla, joten seuraavan päivän rentouduimme todella laiskoina matkailijoina kylpylässä. Illalla sitten hyvissä ajoin rautatieasemalle. Toisen luokan makuuvaunussa ei ole hyttejä, vaan kaksikerroksiset vuoteet ovat pituussuunnassa vaunun molemmilla sivuilla, aivan kuin Piukat paikat -elokuvassa. Ilmankos Pekka hyrisi pikku osastossaan tyytyväisenä Marilyn Monroe -tunnelmissa. Itse olisin toivonut vuoteeseen parikymmentä senttiä lisää pituutta, jotta jalatkin olisi saanut suoristetuksi, kun en niitä käytävällekään viitsinyt työntää: jalkapohjilla osoittelu on täällä, niinkuin Aasiassa yleensä muuallakin, todella huonoa käytöstä.

Lisää Bankkarista myöhemmin.