Bangkok

18 kuvaa

20.-26.6.2009

Bangkok on yksi Aasian eläväisimmistä ja mielenkiintoisimmista metropoleista. Me olemme kuitenkin kymmenen kuukauden aikana jo keräilleet niin paljon kokemuksia ja elämyksiä, että vietimme matkan viimeiset kuusi päivää aika rennosti. Nähtävyyksiä katsottiin vain puoli päivää, kulttuuritarjontaa ei etsitty eikä yöelämäänkään sukeltauduttu täydellä teholla. Käppäiltiin, shoppailtiin, levättiin ja syötiin thairuokaa, ei sen enempää eikä vähempää.

Kahdeksan vuotta sitten Bangkok oli minulle ensimmäinen Aasian kaupunki (Jarkko oli ollut Thaimaassa jo 90-luvun alussa), ja kaikki vaikutti kovin eksoottiselta. Nyt, pitkän Aasian-kiertueen jälkeen kaupunki tuntuikin tutulta ja jotenkin jopa länsimaiselta: useimmat asiat toimivat sen kummempaa miettimättä, eikä kaupustelijoiden ja tuk-tuk-kuskien hätistely tai tinkiminen ole kuin mukavaa lisähuvitusta.

Asuimme Om Yim Lodgessa, pikku hotellissa lähellä niin monelle suomalaiselle (myös meille) tuttua Silom Roadia. Runsaan 900 bahtin (20e) nettitarjoushintaan saimme kaiken, mitä tarvitsimme: siistin huoneen, hyvän palvelun, aamiaisen, ilmastoinnin ja (joskus hiukan ontuvaisen) netin huoneessa. Nyt siis saattoi viihtyä hotellillakin enemmän kuin vain suihkussa ja nukkumassa. Uima-allas olisi tietysti ollut vielä kiva lisä.

Nähtävyyskierroksemmekin oli kahdeksan vuoden takaa tuttu: jokilaivalla ohi temppelien, hökkelien ja pilvenpiirtäjien, Wat Phon temppelirypäs valtavine makaavine Buddha-patsaineen, kuninkaanpalatsi tällä kertaa vain ulkopuolelta ja sitten kurkistus siihen backpacker-todellisuuteen, jonka täällä jo ilolla jätimme väliin; kaikkien reppuilijakeskusten äiti Khao San Road vaikutti päiväsaikaan rähjäiseltä ja väsyneeltä. Sieltä poispäin tuli kuitenkin kävellyksi tavallisempiekin bangkokilaisten arkimaisemaa, ja kanavavesibussi vei läpi vähän rähjäisempienkin takapihojen. Aasiassa siis kuitenkin oltiin!

Veneellä päästiin taas tutuille seuduille, Siam Squaren läheisiin ostoloihin. Kaksi tavarataloa koluttiin (useampana päivänä pikkuannoksina) vähän tarkemmin: fiini Siam Paragon, johon helposti eksyi, ja viime kerrasta kovasti siistiytynyt MBK. Rinkat eivät paluumatkalla ratkea liitoksistaan; tuliaiset ovat kevyitä; niin myös itselle ostetut lenkkarit ja uikkarit. Myös Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla käytiin tarkistuskäynnillä: kivaa oli kierrellä, vaikkei paljon ostettukaan. Varmaan Suomeen-palattua ja sikäläisiä hintoja katsellessa vasta tajuaa, mitä kaikkea pientä ja käytännöllistä olisi voinut ostaa täältä mukaan - mutta kyllä sitä tavaraa on kaiken kaikkiaan matkan varrelta lähetetty kodin täytteeksi monta monituista kiloa. Thaimaassahan kaikki on halpaa - yllättävää että selvästi halvempaa kuin alemman elintason Laosissa ja Kambodzassa.

Paitsi ostosparatiiseja, Bangkokissa löytyy tietysti myös ruokapaikkoja kaikille kukkaroille. Hienoimpiin meillä ei olisi edes ollut vaatteita, mutta hyvää keskitasoa sentään tajuttiin käyttää matkan lopuksi muutamaan kertaan. Silom-kadun Soi 4:n Sphinx oli jo vanha suosikki, viimeisenä iltana syötiin aussithaifuusioravintolassa nimeltä Eat Me - ihastuttava sisustus, täydellinen palvelu mutta täkäläisittäin aika suolaiseen hintaansa nähden ei ihan vakuuttavaa ruokaa.

Kolmen viikon takaisesta ruuhkaan juuttumisesta opimme sen, että taksiin (vaikka kuinka edulliseen) ei istuta ennen kuin on ihan pakko - ilmajuna BTS kuljetti meitä kätevästi melkein kaikkialle. Matkasta joutuu maksamaan vajaasta puolesta eurosta euroon, siis suomalaisittain halpaa - paikalliset käyttävät tietysti myös vielä paljon halvempia busseja, joihin me emme oikein kunnolla taitaisi edes mahtua. Yksi hotellimme eduista muuten oli, että lähin ilmajuna-asema, Chong Nonsi oli puolen minuutin kävelyn päässä.

Eipä ollut iso yllätys, että tuttuihinkin törmättiin: heti ensimmäisenä iltana löytyivät Silom-kadun ostoskojuja tutkimasta samoilla seuduilla asustelevat Jari ja Jussi, ja Vang Viengin tuubailutututkin bongattiin MBK:lta viimeisiä ostoksiaan tekemästä ennen yökoneen lähtöä.

Iso Lumpini-puisto Silom-kadun päässä on kaupungin keuhko: siellä paikalliset kävelevät, lenkkeilevät, harjoittavat tai chitä ja nostavat painoja isojen puiden, vehreiden nurmikkojen ja lampien keskellä. Siellä täällä on kivipenkkejä ja pöytärykelmiä, joissa voi istuskella, pelata lautapelejä, nauttia piknikiä - tai kirjoittaa blogia; kumma kyllä, kahviloita, ravintoloita tai edes kiertäviä ruoka- ja juomakärryjä ei ainakaan päiväsaikaan näkynyt. Kello kuudelta soi kaiuttimista kansallishymni, ja kaikki pysähtyivät tai nousivat seisomaan, minä tietysti kivipöytäni ääressä muiden mukana.

Jarkko: kävin leffassa ja sielläkin ennen varsinaisen elokuvan alkua soi kansallishymni todella paatoksellisena ja mahtipontisena versiona, lapsen laulusta aloitettiin ja uskomattomaan orkesteri- ja kuorovyörytykseen päädyttiin. Musiikkia säesti vähintään yhtä paatoksellinen kuningasta ja isänmaata ylistävä filmi, melkeinpä olin minäkin kyynelissä. Koska edessäni ei istunut kukaan, en ihan heti tajunnut mistä on kyse. Onneksi sentään hoksasin muutaman tahdin jälkeen nousta seisomaan niin kuin muutkin.

Pekka jatkaa:
Hiukan menoa hidasti minulla myös todennäköisesti makuuvaunun tehokkaasta ilmastoinnista intoutunut nuha - myös kaupungilla saisi joskus olla se pusero mukana lämmittämään sisätiloihin astuttaessa; erityisesti palelin japanilaisliukuhihnaravintolan ilmastoinnin viimassa. Saa nähdä, miltä tuntuu Suomen kesä (onneksi ilmeisesti ihan lämpimäksi intoutunut) tämän pitkän kuumissa maissa kulkemisen jälkeen. No, kyllä sitä sai alkumatkasta Etelä-Amerikassa ja Uudessa Seelannissa tarpeeksi palellakin;-).

Yllättävän vähän on haikeutta ilmassa, vaikka pitää jättää tämä kymmenen kuukautta kestänyt kiertävä, (useimmiten) miellyttävä, joskus jännittäväkin elämänmuoto. Tosi hyvältä tuntuu taas päästä näkemään rakkaita ihmisiä, joista suurimman osan kanssa yhteydenpito on jäänyt kymmenen kuukauden aikana hiukan vaillinaiseksi. Uudet perunat ja mansikat ovat myös hyviä houkuttimia palata kotiin Aasian herkkupatojen ääreltä. Ja vaikka kuinka huonoksi kotimaan ilmat taas heittäytyisivätkin, ei siellä ainakaan sisällä tarvitse palella.

Viimeinen päivä hotellista uloskirjautumisen jälkeen vietettiin taas kylpylässä löhöillen ja uiden. Perjantaina heti puolenyön jälkeen hyppäämme tutuille ja turvallisille sinivalkoisille siiville kohti Helsinkiä, ja perillä ollaan aikaisin perjantaiaamuna.