Chiang Mai

18 kuvaa

15.-19.6.2009

Chiang Mai on pohjoisen Thaimaan keskus, mutta silti pikkukaupunki Bangkokiin verrattuna. Vietimme täällä muutaman päivän lähinnä tsillaillen.

Monen päivän matkustamisen jälkeen oli ylellistä päästä hotelliin, jossa on ilmastointi ja jopa lämmin vesi, pehmeistä sängyistä puhumattakaan. Seven Suns (500B=11e) on hupaisa pikkuhotellli, jossa jokainen huone on sisustettu eri teemoin, on pinkki huone, 70-luvun retropsykedeliaa ym. Me valitsimme konservatiivisemmasta päästä, kiinalaisittain sisustetun Double Happiness- huoneen. Hotelli oli hyvä esimerkki siitä, että pienillä ideoilla pystyy tekemään paljon - hyvä vastakohta monille näkemillemme majoituslaitoksille, joihin tosiaankin olisi kaivannut edes pientä yrittämistä sisustuspuolelle.

Chiang Mai on varsin viehättävä kaupunki, ei liian suuri, muttei liian pienikään. Paikasta toiseen pääsee helposti fillarilla, tosin silmät saa olla selässäkin, jotta välttyy kolhuilta liikenteessä. Vanhassa kaupungissa, jossa hotellimmekin sijaitsi, on rauhallista, mutta turistien kansoittamia biletyskatujakin löytyy. Must -kokemuksia on jokailtainen night market, jossa on tarjolla kaikkea mahdollista shopattavaa, erityisesti erilaisia käsitöitä.

Kaupungissa riittää hienoja temppeleitä, joista muutaman urakoimmekin. Hieno hetki oli kuunnella munkkien mantraamista ja tuulikellojen kilinää erään temppelin pihalla, suuren ukkospilven tummentaessa taivaan. Jälleen kerran tuli mieleen, että kaikki musiikki on maailmassa jo olemassa, kun vain osaa kuunnella. Harmittelin myös jälleen sitä, että en hankkinut pientä äänitallenninta mukaan matkalle, sen verran hienoja äänimaisemia ollaan kohdattu. Doi Suthep on kymmenisen kilometrin päässä kaupungista, vuorella sijaitseva tärkeä temppeli, josta on hienot näköalat alhaalla leviävään kaupunkiin. Pyöräilimme puolet matkasta, mutta vuoren rinnettä fillarilla nouseminen on sen verran työlästä yli kolmenkymmenen asteen lämpötilassa, että otimme suosiolla taksin. Todella hyvässä kunnossa tämäkin temppeli, kultaukset vain kiiltelivät uutuuttaan.

Chiang Main kuuluisin asukki on tällä hetkellä Kiinasta lainassa olevien jättiläispandojen Lin Huin ja Chuang Chuangin vajaan kuukauden ikäinen pentu. Nimeä ei tytöllä vielä ole, mutta ehdotuksia on jo tulvinut tuhansia. Pentu on vielä niin pieni, ettei se ole suoraan yleisön katsottavana, mutta äitipandan ja taaperon elämää voi seurata reaaliaikaisesta tv-monitorista. Ja ei voi muuta kuin todeta, että on ne pandat vaan yksinkertaisesti sulosii. Eläintarha on varsin laajalla alueella, emmekä pandojen lisäksi joka nurkkaa ehtineet koluamaankaan. Vaikuttavaa oli silti nähdä kirahveja, niitä kun ei Korkeasaaressa ole.

Pikkupanda

Yhtenä iltana kävimme laivamatkalta tutun japanilaistytön, Suen, kanssa illallisella. Sue on täällä opiskelemassa thai-hierojaksi, täällä nimittäin on parhaimmat hierojakoulut. Ravintoloita ja baareja on pilvin pimein, kadunreunakuppiloista ökypaikkoihin. Saimme yleensä aina ihan kunnollista ruokaa, vaikka halvoissa paikoissa söimmekin, thairuokaa kun on vaikea pilata. Erityisen hyväksi osoittautui italialais-thailainen Prego, jossa hintalaatusuhde oli erittäin kohdallaan. Tunnustan, että pitkästä aikaa hyvä pasta kelvollisen punaviinin kanssa maistui aika taivaalliselle.

Aika kului nopeasti vetelehtiessä ja viidennen päivän iltana lähdimme yöjunalla kohti Bangkokia. Makuuvaunu oli samanlainen, kuin edelliselläkin matkalla, mutta vähän uudempaa designia, joten nostalgisiin marilyntunnelmiin ei Pekkakaan tällä kertaa intoutunut.